Koripuoli: 2013

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Volvon korirakenteet

V70 korirakenne lähtee mallista S80 (07-), mutta sitä on osin parannettu ja tietyt osat on suunniteltu täysin uudelleen. Tietyt teräslaadut ja yhdistämis-

tekniikat ovat korissa aivan uusia.

Etuosa Volvon patentoimine keulatörmäysrakenteineen on identtinen mallin S80 (07-) kanssa A-pilarista eteenpäin. Sivuosa kaikkine vahvikkei-

neen on täysin uusi ja takaosassa on vastaavat osat kuin mallissa S80 (07-).

Korin vääntöjäykkyyttä mallissa V70 (08-) on parannettu 15 % verrattuna malliin V70 (-07).

Mahdollisen törmäyksen yhteydessä eri materiaalit toimivat yhdessä voimien vastaanottamisessa ja jakamisessa parhaalla mahdollisella tavalla

törmäysvoimien vaikutusten minimoimiseksi.
Törmäyksessä, jossa auton keula muuttaa muotoaan, antaa poikittain asennettu ja kompakti moottori enemmän tilaa energiaa sitovalle muodon-

muutokselle. Tämä lisää turvallisuutta, koska matkustajiin kohdistuvat pienemmät voimat ja koska vaara tunkeutumisesta matkustamotilaan vähe-

nee.

Konepelti ja etupuskuripalkki ovat alumiinia.

Volvon V70 käytettävät teräkset ovat:

•HSS (High Strength Steel) myötöraja 180 - 280 MPa

•VHSS (Very High Strength Steel) myötöraja 280 - 380 MPa

•EHSS (Extra High Strength Steel) myötöraja 380 - 800 MPa

•UHSS (Ultra High Strength Steel), ns. booriteräs, myötöraja yli 800 MP

Keulaosa

Ns. törmäyskotelo on hydromuovattu, työnnetty sivupalkkiin ja hitsattu MAG-hitsauksella siten, että autoa ei tarvitse asettaa oikaisupenkkiin, jotta

vaihto voidaan tehdä oikealla tavalla.

Törmäyskotelo on mm. tarkoitettu ottamaan voimia vastaan nopeuteen 20 km/h asti.

Törmäyskotelon mittauksen ja vaihdon helpottamiseksi on törmäyskotelon etulevyissä kaksi erillistä mittauspiirrosta.

Sivuosa

Malleissa V70 ja XC70 (08-) otettiinn käyttöön kynnysvahvikkeissa päällystetty booriteräs, jota kutsutaan nimellä UziBor, ja joka kuuluu

UHSS-luokkaan. Teräs on päällystetty alumiinilla hyvän korroosiokestävyyden saamiseksi.

Alumiinikerros tekee vielä tärkeämmäksi puhtaaksihionnan ennen MAG-hitsausta.

Ovet

Ovissa on eri tyyppisiä teräslaatuja, booriterästä alemmassa sivutörmäyspalkissa etuovessa ja EHSS:ää takaovessa.
Ovien ulkopellit on valmistettu HSS-materiaalista, joka kovenee lämpökäsittelyn ja muodonmuutoksen yhteydessä.
Lämpökäsittely tehdään eri maalikerrosten kovettamiseksi ja muodonmuutoskarkaisu tapahtuu, kun terästä muovataan (kovenee n. 3 %).

Yhteensä teräksen kovuus kasvaa n. 30 % raakapellistä valmiiseen ovipeltiin.
Tämä aiheuttaa sen, että ovipelti lopulta asettuu luokkaan VHSS.

Takaosa

Takapuskuripalkki on valmistettu booriteräksestä ja ruuvattu kiinni takaosaan.

Malleissa V70 ja XC70 (08-) otettiinn käyttöön laserjuotto D-pilarissa. Näin saatiin tasainen saumaus, koska pinta jää näkyviin. Korjattaessa

hitsataan D-pilari pistehitsauksella ja jälkikäsitellään oikean ulkonäön saamiseksi.

On tärkeää, että liitos sijoitetaan korjausohjeiden mukaisesti, jotta MAG-hitsaus juotetulla alueella antaa riittävän vahvan sauman

Koriliima

•Saumauksen parantamiseksi käytetään koripeltien välillä kahden tyyppistä liimaa.

Lisäksi käytetään kumipohjaista hitsauskittiä ja lämpimänä levitettävää hitsauskittiä (hotmelt), kun koripeltien välillä on vain tiivistystarve.

•epoksipohjainen törmäysliima 25m (sininen liima)

•kumipohjainen väsymislujuusliima 15m (tummanharmaa liima)

•kumipohjainen hitsauskitti 16m (beige kitti)

•lämpimänä levitettävä hitsauskitti 6m (musta kitti)

•Vaihdettaessa liimattu osa ei levitetä uutta törmäysliimaa. Sen sijaan käytetään enemmän hitsauspisteitä.

•Pistehitsauksen yhteydessä on tärkeä huomata, että hitsauspisteitä ei sijoiteta liian tiheään.
Tämä siksi, että voi syntyä ns. sivuvirtavaikutus, siis että virta kulkee aiemmin tehdyn pisteen eikä juuri hitsattavan pisteen kautta. Tämä antaa

hyvin heikkoja tai täysin olemattomia hitsauksia.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Maalauskoulutus

Joo elikkä tänään oli meillä standoxin maalauskoulutus jossa kouluttajat esittelivät uusia tuotteita ja kertoivat vinkkejä hyvän maalauksen lopputulokseen. Itselle hyviä vinkkejä oli esim. maalataan harso eikä odotella kuivumista vaan heti sen jälkeen märäksi kun harso on maalattu ja että maalataan aina "urku auki" eli maalin säätöruuvi aina kokonaan auki. Vinkkejä tuli paljon joista kaikista ei jaksa nyt kirjoittaa. Maalasimme myös harjoitustyöhön pintavärin. Kiitokset standoxin kouluttajille!

maanantai 4. marraskuuta 2013

Naarmuuntuneiden umpioiden kiillotus

Löysin youtubesta videon miten saa naarmuuntuneet umpiot uudenveroisiksi ja ajattelin kertoa siitä blogiin.

---> siinä linkkiä videoon http://www.youtube.com/watch?v=dwlVaEMll00

HIOMINEN

Vaihe 1: Hio koko umpio käyttämällä epäkeskoa pölynpoistolla ja aloita karkeudella P320 ja jatka karkeudella P500 ja käytä välilaippaa. Hio niin kauan, että UV suojakalvo on poissa.

Vaihe 2: Vähennä hiomanaarmuja karkeudella P800 käyttämällä edelleen epäkeskoa pölynpoistolla ja välilaipaa ja (NYT MÄRKÄHIONTA) jatka käyttämällä reijätöntä välilaippaa ja ja karheus 1000 ---> jatka 2000 karheudella.

HUOM! Jos on pieniä naarmuja voi aloittaa suoraan märkähionnasta.

KIILLOTUS

Vaihe 1: Käytä lampaanvillaista kiillotuslaikkaa ja Polarshine A12 tai T10 (Puhdistus lopussa)

Vaihe 2: Siirry käyttämään oranssia kiillotustyynyä ja käytää samaa Polarshineä. Muista puhdistus.

Vaihe 3: Käytä mustaa killotustyynyä ja edelleen samaa polarshineä

Vaihe 4: Pyyhi mikrokuituliinalla

SUOJAUS

Suihkuta Polarshine Liquid Nano Waxia umpioihin ja pyyhi mikrokuituliinalla.

torstai 31. lokakuuta 2013

Etätyö

POHJATYÖT

Auton pohjatöiden tekeminen aloitetaan aina pintojen pesusta. Pohjatöitä edeltävää pesua ei saa tehdä pesuaineilla jotka sisältävät joko vahaa (sisältävät sitten myös yleensä silikonia) tai ovat petrolipohjaisia liuottimia (esim. lakkabensiinit ”tärpätit” jotka voivat jättää pinnalle ohuen rasvakalvon). Pääasiallisena puhdistus keinona voidaan pitää alueen pesua rasvan- ja silikoninpoisto aineella. Tämä on siis hyvä suorittaa pohjustus töiden alussa jolloin vältytään rasvan/silikonin aiheuttamilta hankaluuksilta myöhemmissä työvaiheissa.

Silikoninpoistoaineen levitys suoritetaan joko kostutetulla kankaalla tai ruiskutetaan pintaan painepullolla ja pyyhitään pois. Perusteellisen puhdistuksen jälkeen käydään läpi vauriot, lommot ja ruosteet yms.

Vauriokohdat kannattaa merkata pintaan esim. pyöräyttämällä hiomapaperilla jälkeä tai vesiliukoisella tussilla ruksaamalla oikaisua vaativan painauman kohdalta jolloin kaikki on helposti nähtävillä tarkastelun jälkeen eikä jää huomaamatta pohjia työstettäessä.

Pohjatyöt ovat aina maalauksen tärkein vaihe sillä maali ei koskaan peitä huonosti tehtyjä pohjia vaan tuo aina esille pohjustustöiden virheet.

HIOMAPAPERIN VALINTA

Hiomapapereiden käytössä on aina muistettava että aiempaa hionta jälkeä loivennettaessa seuraavassa paperissa ei saa olla yli P100 heittoa jos seuraava paperi ylittää tämän sen karkeus ei riitä leikkaamaan aiempaa naarmua ja maalin kuivuessa viimeistään hiontajäljet tulevat näkyviin.

Valittaessa mitä karkeutta aikoo käyttää on hyvä käyttää tätä jakoa:

Karkea hionta, suuret kittaukset: P80 ja P120
Kitin hionta: P120, P150, P180 ja P240
Hienohionta: P240, P320, P360-800 (Hiontapohjamaali peittää P320

jäljen).
Täytemaalihionta: P400-800 (normaalisti ennen maalausta P500 jos

hopea väri suosittelen P600 viimeistely hiontaa ennen maalausta).
Mattahionta ja valumien hionta: P800-1500
Hiontavilla (karhunkieli): Pintojen karhennukseen ja mattaukseen.

Punainen on karkeampi kuin harmaa. Punaisella karhennetaan pinnat ennen hiontaväriä ja harmaalla viimeistellään hiontaväri ennen pintaväriä.

Kun loivennat vanhoja maalirajoja niin loivennus on silloin hyvä kun sormiin ei tunnu minkäänlaista nousua rajojen vaihtuessa.
Jos olet epävarma tai on hankala kokeilla onko loivennus tarpeeksi sileä niin laita sormien ja pinnan väliin vaikka muovipussi tai paperinpala tms. jolloin kokeilu helpottuu.

KITTAUS
Kittauksen perussääntönä voidaan pitää että kitti levitetään aina mielellään vasten metallia tai oman harkinnan mukaan hyvin karhennetulle vanhalle täysin kovettuneelle maalipinnalle.

Käytä maalin karhennukseen ja/tai poistoon karkeudeltaan P80 tai P120 hiomapaperia hyvän tartuntapinnan takaamiseksi. Jos käytät P80 jälkeä jolle levität kitin niin se täytyy suorittaa siten että rajaat kitin levityksen ainoastaan paljaalle metallille ja hiot sitten P120 paperilla ekan satsin suoraksi jolloin korjauskohdan ja ehjän maalipinnan siirtymäraja eivät tule näkyviin pintamaalissa. Kun jatkat tämän jälkeen kitin levitystä ja hiontaa P120 paperilla ei siirtymärajasta tule liian karkea. (Halutessasi voit käyttää myös P120 sijasta P150:stä paperia siirtymärajan loivennukseen).

Kitti täytyy valita kohteen vaurion mukaan tässä lyhyt luettelo kuvan saamiseksi mikä kitti kannattaa valita kyseiseen operaatioon.
- Lasikuitukitti: Täyttökitti syville painaumille ja kohdille jotka tarvitsevat tukea. Voidaan käyttää jopa reikien paikkaukseen, tulee kuitenkin viimeistellä esim. polyesterikitillä.
- Aluminisoitu kitti: Täyttökitti isoille vaurioalueille. Kestää hyvin lämpötilanvaihteluita hyvän lämmönjohtokykynsä ansiosta ja soveltuu myös pinnoille jotka kuumenemisen lisäksi altistuvat tärinälle.
- Yleiskitti: Perus kitti, hyvä tarttuvuus, levitettävyys ja helppo hionta kuuluvat perus ominaisuuksiin.
- Soft-kitti: Pienien kolojen ja naarmujen peittämiseen, soveltuu erinomaisesti käsin suoritettavaan hiontaan.
- Ruiskukitti: Voidaan ruiskuttaa joko karhennetulle täysin kuivuneelle maalipinnalle tai suoraan pellille, ruiskukitti on erittäin hyvin täyttävää.
  hiontamaalia jonka takia voidaan käyttää tietyissä tapauksissa kittauksen sijasta. (esim. vanhat paljon paikkaillut kohteet joissa maali/kitti kerrostumat jo niin paksut ettei loiventaminen hiomalla onnistu vaan täytyisi kitata korkeiden siirtymärajojen takia)
  
  Kittauksessa on sekoitusvaiheessa pidettävä mielessä että liika kovetteen annostelu yleensä aiheuttaa sitten maalipintaan värivirheitä tai laikkuuntumista!
  
  POHJAMAALAUS
  Pohjamaalauksesta käytetään myös nimitystä ruosteenestomaalaus. Pohjamaalin päälle ei ruiskuteta suoraan pintamaalia vaan pohjamaali eristetään aina hiontamaalilla tai märkää-märälle välimaalilla ellei sitten kyseessä ole täyttävä pohjamaali esim. Mipa WBS 1K-Grundierfiller tai Mipa 2K-Yleispohjamaali
  
  Pohjamaali ruiskutetaan ohuelti ja tasaisesti estämään korroosiota. Pohjamaali ruiskutetaan aina 1-2 kierrosta märkänä ettei pinta jää kuivaksi ja karkeaksi koska silloin lopputuloksena on hauras pinta.
  
  Pohjamaalaa aina kaikki paljaat metallipinnat.
  
  Pienempiin ja miksei hieman isompiinkin alueisiin voi hyvin käyttää pohjamaali sprayta helpon ja nopean käytettävyytensä takia. Tässä pari esimerkiksi Rapidprimer spray tai täyttävä hiontapohjamaali hyvällä ruostesuojalla rapidfillerspray.
  
  Pohjamaalattavissa pinnoissa on eroja joten tässä muutama esimerkki mikä kannattaa valita mihinkin käyttöön:
  
  Happopohjamaali: Lasikuitupinnoille sekä ihan yleispohjamaaliksi, takaa hyvän korroosion eston ja tartuntapinnan. Epoksipohjamaali: Tarttuu hyvin kaikille metallipinnoille, sinkityt pinnat, alumiini, rauta sekä teräs. Mipa 2K-plastic-grundiefiller: muovi pinnoille. Huomaa että tuote on täyttävä pohjamaali ja voidaan käyttää myös märkää-märälle tekniikalla.
  
  HIONTAPOHJAMAALI
  
  Hiontapohjamaalin tarkoitus on viimeistellä pinta täydelliseksi ennen pintavärin ruiskutusta.
  Hiontapohjamaali täyttää hiontajäljet, pienet huokoset, loivennetut rajat ja puolestaan estää kosteutta pääsemästä pintaan ja parantaa maalikerrosten tarttuvuutta.
  
  MUOVIOSIA KÄSITELTÄESSÄ MUISTA AINA MUOVITARTUNTA ENNEN HIONTAPOHJAMAALIA.
  
  Hiontapohjamaalin ruiskutukseen on hyvä käyttää 1.5-2.0 mm suutinkokoa ja n. 2 barin painetta. Ruiskuta 1-3 kierrosta tasapaksuina märkinä kerroksina niin että koko kitattu/pohjamaalattu alue peittyy reunoja myöten jolloin saadaan varmasti peitettyä myös karkeampi hiontajälki. Aloita ruiskutus niin että jokainen kerta menee hieman edellistä ruiskutus pintaa pidemmälle jolloin estetään korkean rajan muodostuminen. Muista aina tuotekohtaiset haihdutusajat kierrosten välissä! Älä koskaan teippaa suoraa rajaa mihin haluat hiontavärin loppuvan sillä se vaikeuttaa pinnan tasoitusta hiottaessa. Jos tilan ahtauden tms. takia on vedettävä suora raja johonkin kohtaan on se hyvä tehdä lokasuoja välinauhalla jolloin saadaan paremmin pehmennettyä raja kuin maalarinteippiä käyttämällä. Hiontapohjamaali vaihtoehtoja: Troton hiontapohjamaali: Soveltuu kaikille pinnoille, hyvä tarttuvuus ja helppo hioa. Useita värivaihtoehtoja. Mipa 4+1 Acrylfiller: Soveltuu hyvin eri pinnoille, voidaan käyttää myös märkää-märälle menetelmällä.
  
  SUOJAUS
  
  Suojauksen perussääntönä voidaan pitää sitä että vältä aina suoria teippaus- rajoja lähellä maali linjoja.
  
  Käytä hiontapohjamaalin kanssa mikäli tarpeen vetää suoria rajoja aina lokasuojan välinauhaa jolloin se loiventaa rajaa.
  
  Jätä maalirajoja varten suojauspaperi niin että käännät paperin kaksin kerroin ja teippaat sen vain reunoilta kiinni muodostaen keskelle ”pussin” jolloin maalisumu pääsee tunkeutumaan myös pidemmälle ja estää suoran korkean rajan muodostumisen. Jos häivytät aluetta on hyvä teipata kevyesti tällainen pussi ulompiin suojauspapereihin kiinni jolloin se on helppo poistaa tieltä häivytystä tehtäessä.
  
  Suojaukset tulee aina poistaa ennekuin maali on kuiva. Poista teippaukset niin että vedät teippiä rauhassa alaviistoon siten että teippi leikkaa itsensä pois maalipinnasta.